Lähdemme kohtsillään viikonlopuksi äitini luo. Kahden ja puolen tunnin ajomatka pienen lapsen ja kissojen kanssa olisi jo sellaisenaan tarpeeksi stressaava, mutta onnistun minä varmaan perilläkin tuskastumaan asian jos toisenkin vuoksi. Asun aivan mielelläni melko kaukana äidistä, silloin ei tunnu että olisi velvollisuutta nähdä useammin kuin haluaa ja jaksaa. Kääntöpuoli on sitten tämä, että kun lähdetään kyläilemään, niin siellä ollaan useampi päivä, kun kerran on autossa istuttu. Ongelmana on vain, että ahdistun äidin luona aivan vietävästi. Meidän perheessämme nämä vierailut ovat oikeastaan pelkkää muodollisuutta, kun sinänsä millään osapuolella ei taida olla erityistä tarvetta kuulla toisten kuulumisia tai muutenkaan osallistua toisten elämään. Tai ei kai se ihan noinkaan ole, kyllä minusta on mukavaa nähdä isääni ja veljiäni jos he sattuvat olemaan äidin luona, vaikka emme sitten yleensä osaa juuri mitään edes jutella. Ongelma (jos sen sellaisena haluaa nähdä) on siis vain minun ja äitini väleissä. Lapselle tietysti toivon mukavia muistoja isoäidistään, joten sekin on hyvä syy laittaa omat tunteeni välillä sivuun ja lähteä vierailulle.
Kävin aamulla noutamassa optikkoliikkeestä uudet silmälasini - kahdet! Tiedän kyllä, että monille trendikkäille ihmisille on aivan arkipäiväistä omistaa samanaikaisesti kahdet tai useammat rillit, joista sitten valitaan nenälle kulloiseenkin mielialaan ja asukokonaisuuteen sopivimmat. Mutta minullepa tämä on ensimmäinen kerta. Lisäksi vanhatkin lasini ovat vielä aivan kelvot, koska näköni ei ollut sanottavasti muuttunut edellisen tarkastuksen jälkeen. Ovat ne toki kuluneet, mutta hyvinkin välttävät esimerkiksi liikuntaharrastuksissa (joita minullakin kenties jonakin päivänä on) pidettäviksi. Olo uusissa laseissa tuntuu heti kotoisalta. Sitten on se toinen puoli: voi tietysti miettiä, miksi käytin rahaa uusiin silmälaseihin (toiset olivat kaupanpäällinen), vaikken niitä olisi oikeastaan tarvinnut. Kun päästän ajatuksen rahasta mieleeni, tunnenkin todella tehneeni tyhmästi. Voin kai vain toivoa, että löydän pian jonkin työn, jolla maksan lasit.
Välillä teen todella hölmöjä päätöksiä, mitä tulee rahaan. Terapiassa käsiteltiin paljon sitä, että en ole elämässä uskaltanut haluta asioita enkä sallinut itselleni iloa ja nautintoa saavutuksistani. Nyt olen kai jotenkin alkanut toteuttaa halujani, rahahan on siihen helppo ja konkreettinen väline ja materiaan liittyviä haluja on helppo keksiä kun maailma on täynnä tavaraa. Tuntuu vain, että en pysty löytämään tasapainoa haluamisen oikeutuksen ja halujen toteuttamisen järkevyyden välille. Opinkohan paremmaksi?
Kävin aamulla noutamassa optikkoliikkeestä uudet silmälasini - kahdet! Tiedän kyllä, että monille trendikkäille ihmisille on aivan arkipäiväistä omistaa samanaikaisesti kahdet tai useammat rillit, joista sitten valitaan nenälle kulloiseenkin mielialaan ja asukokonaisuuteen sopivimmat. Mutta minullepa tämä on ensimmäinen kerta. Lisäksi vanhatkin lasini ovat vielä aivan kelvot, koska näköni ei ollut sanottavasti muuttunut edellisen tarkastuksen jälkeen. Ovat ne toki kuluneet, mutta hyvinkin välttävät esimerkiksi liikuntaharrastuksissa (joita minullakin kenties jonakin päivänä on) pidettäviksi. Olo uusissa laseissa tuntuu heti kotoisalta. Sitten on se toinen puoli: voi tietysti miettiä, miksi käytin rahaa uusiin silmälaseihin (toiset olivat kaupanpäällinen), vaikken niitä olisi oikeastaan tarvinnut. Kun päästän ajatuksen rahasta mieleeni, tunnenkin todella tehneeni tyhmästi. Voin kai vain toivoa, että löydän pian jonkin työn, jolla maksan lasit.
Välillä teen todella hölmöjä päätöksiä, mitä tulee rahaan. Terapiassa käsiteltiin paljon sitä, että en ole elämässä uskaltanut haluta asioita enkä sallinut itselleni iloa ja nautintoa saavutuksistani. Nyt olen kai jotenkin alkanut toteuttaa halujani, rahahan on siihen helppo ja konkreettinen väline ja materiaan liittyviä haluja on helppo keksiä kun maailma on täynnä tavaraa. Tuntuu vain, että en pysty löytämään tasapainoa haluamisen oikeutuksen ja halujen toteuttamisen järkevyyden välille. Opinkohan paremmaksi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti