Kävin aamulla kampaajalla. Väsytti enkä olisi jaksanut jutella, kun kampaaja kyseli miten kurssilla on mennyt ja mitä muuta kuuluu (olen käynyt samalla kampaajalla kohta jo kolme vuotta, joten hän aina tietää pääpiirteittäin, mitä puuhastelen - olisi kai vähän outoa, jos emme noin pitkän ajan jälkeen tietäisi jo muutamia asioita toisistamme). En halunnut kertoa masennuksestakaan, kun ei ihmisistä koskaan tiedä, miten suhtautuvat. No, selvisin ja tukka on hyvin.
Kurssini viimeiset lähiopetuspäivät ovatkin tämän viikon torstaina ja perjantaina. Motivaationi mennä paikalle on nollassa, olen pettynyt koko touhuun, koska olin tietysti ajatellut työllistyväni kurssin avulla helpohkosti. Pitää kuitenkin mennä, sillä poissaoloja ei katsota hyvällä. On kieltämättä myös mukavahkoa saada viimeisenä päivänä todistus henkilökohtaisesti käteen ojennettuna. Ja torstai-iltana menemme koko kurssin voimin ravintolaan illalliselle. Veikkaan, että siirryn sieltä hyvissä ajoin hotelliin koisimaan, mutta kyllä minä ravintolassa syömisestä pidän (no, syömisestä yleensäkin). Olen löytänyt kurssilla yhden kaverin, suunnilleen omanikäiseni ja vähän omanhenkiseni, joka ilmeisesti sietää myös kummallista huumoriani. On sääli, että asumme eri kaupungeissa, mutta luulen kyllä, että tapaamme vielä myöhemminkin ja pidämme muutenkin yhteyttä. Opetuspäivillä hän on ollut minulle aivan korvaamaton: aina on ollut joku, jonka kanssa käydä lounaalla ja jonka kanssa liittoutua muutoin ärsyttäviä paritehtäviä varten. Hauskaa, että tapasimme.
Edellisen tiimoilta matkustamme jälleen huomenna iltapäivällä anoppilaan, jossa lapsi saa olla kurssipäivieni ajan hoidossa. Olemme siellä sitten vielä viikonlopunkin, puolisokin tulee kunhan töiltään ehtii, perjantai-iltana.
Oli tänään muutakin, mutten jaksa vielä kirjoittaa siitä.
Oli tänään muutakin, mutten jaksa vielä kirjoittaa siitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti