Tänään sarjassamme Eikö ihminen saa olla kotonaan rauhassa: puhelinmyyjät. Ne, jotka aloittavat puhelun kertomalla, että sinulle on kertynyt aiemmista ostoistasi jotain ihmeen bonuspisteitä niin ja niin monen kympin edestä ja tämä oikeuttaa nyt saamaan puolen vuoden lehtitilauksen viidellätoista eurolla ja vielä juustoveitsen kaupan päälle, niin että pannaanko pakettiin? No ei panna. Sitkeästi soittelevat, tänä aamuna oli jo toinen kerta tällä viikolla, vaikka aina kerron ettei minulla ole edes sitä viittätoista euroa. Käyttäisivät edes vähän mielikuvitusta ja yrittäisivät myydä jotakin muuta lehteä kuin sitä, jonka tilauksen lopetin aikanaan juuri siksi, kun siinä ei enää ollut mielestäni mitään luettavaa (siitäkin on jo pari vuotta - säilyvätköhän ne mystiset bonuspisteeni heidän rekisterissään hamaan loppuun saakka?). Mutta enkös olekin ystävällinen: annan myyjän kuitenkin aina lukea sen litaniansa loppuun, ennen kuin kerron etten tilaa, sanon kiitos hei ja lopetan puhelun. Ehkä heille maksetaan joku parin sentin kertakorvaus siitä, että saavat lukea koko myyntipuheen.
Tänään kuuluu kai sanoa jotakin juhannuksen säästä. No, minulle se kelpaa. Sää siis. Minunhan ei tarvitse olla ulkona, hytistä mökin terassilla tai telttailla. Ruokahuolto ei ole grillin varassa (päinvastoin). Tosin jos nyt ihan järjellä asiaa ajatellaan, niin ei kellään muullakaan varsinaista pakkoa noiden asioiden tekemiseen ole. Sylvi ehti jo kirjoittaa sen, mitä minäkin ajattelen kesäkuun säästä ja siitä valittajista: älkää viitsikö, tällaistahan se on. Ette kai te oikeasti luule, että jokin dramaattinen muutos säässä tapahtuu vain siksi, että te olette merkinneet kalenteriinne vähän normiviikonloppua alkoholipitoisemman mökkireissun? Suunnittelisitte lämmintä säätä vaativat kesärientonne mieluummin heinä- tai elokuulle, jolloin, no, on lämmintä.
O:n päiväkodissa vietetään joka tapauksessa tänään juhannusjuhlaa, itse asiassa parhaillaan. Grillaavat nakkeja. Ainakin siellä on katettu terassi. Lapset saivat halutessaan laittaa päähän kesäisen tai juhlavan päähineen, joten kävimme eilen keräämässä vähän* niittykukkia (niitty, heh, siis sellaisia kukkia mitä nyt ruutukaavan sisältä voi kohtuullisella vaivalla ja laillisesti löytää) ja teimme niistä O:n lippalakkiin kiinnitettävän "seppeleen". Tuli aika hieno, vaikka itse sanonkin.
Eilen tuli myös mieleeni, että minunhan piti tehdä juhannukseksi simaa. Unohdin. En viitsinyt enää tämän aamuna kauppareissulta ostaa aineksia, ei se kuitenkaan juhannukseksi valmistuisi. Kun meni markettiin heti kahdeksan jälkeen, oli kohtuullisen helppoa tehdä ostoksia, sillä asiakkaita oli vain sellainen määrä kuin yleensä esimerkiksi arkena neljän maissa. Määrä oletettavasti räjähti käsiin yhdeksältä, kun kaljaakin sai alkaa myydä. Minä olin silloin jo kotona.
*paljon
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti