Pölynpuhuri

Huomenna saan rahaa JEEEEEEEE. Anteeksi. Mutta JEE! Saan maksettua myöhässä olevat laskut. Saan ostettua kissanruokaa ja vessapaperia - viimeksimainitun suhteen meni aika hilkulle.

Luulen selvittäneeni tänään pölyongelmamme syyn. Imurissa ollut pölypussi oli revennyt ja pöly päässyt pitkin imurin sisustaa. Vaihdoin pölypussin ja suodattimet. Nyt rakkine pitää kolme kertaa kovempaa ääntä kuin ennen puhdistusta, mutta onneksi myös imuteho on selvästi parempi. Ja ehkä pöly nyt pysyy siellä sisällä tallessa eikä sinkoudu heti takaisin huoneilmaan. Olisin toki voinut aiemminkin tulla ajatelleeksi, että imuri on ongelman alkulähde. Joka tapauksessa helpottavaa, ettei kyse ollut ainakaan yksinomaan minun surkeista kodinhoitotaidoistani.

Rupesin imuroimaan oikeastaan siksi, kun rymsteerasin makuuhuoneessa. Huonekaluja on yksi liikaa - aina kun olin kehitellyt mielessäni hyvän uuden järjestyksen, huomasin unohtaneeni jonkun huonekalun siitä kokonaan. Mistään ei kuitenkaan oikein voi luopua.  Jossain pitää nukkua, joku paikka tarvitaan tietokoneelle ja jossain pitää säilyttää vaatteet ja lapsen lelut ja kirjat. Ideaalitilanteessa (unen laatuun yms. panostamista ajatellen) makuuhuoneeseen ei tarvitsisi sijoittaa mitään muita toimintoja kuin nukkuminen, etenkään sellaisia kuin tietokone pölyisine johtosotkuineen, mutta koska olen valinnut tiiviin elintavan, jossa pyrkimyksenä on viedä mahdollisimman vähän tilaa maailmassa, tuollaista ideaalitilannetta ei tule koskaan olemaan. Minkähänkokoisen asumuksen minä sallin itselleni sitten, kun lapsi on lentänyt pesästä? Siihen on onneksi vielä aikaa.

Juttelin puhelimessa O:n kanssa. On melko kova ikävä. Aina sanotaan, että lapset käyvät aikuisen sylissä tankkaamassa läheisyyttä touhuilun lomassa. Ei se kyllä niin yksipuolista ole. Nyt minulle ainakin tankkaus kelpaisi. Ihanaa oli silti senkin kuuleminen, että mummolassa on mukavaa.

On minullakin ihan mukavaa, tuota ikäväntunnetta lukuunottamatta. Mukavinta on ollut se, ettei ole tarvinnut juuri katsoa kelloa - arkipäivien vapaanihan täyttyvät kellon vilkuilusta ja sen odottamisesta, että yksinolo katkeaa hakiessani lapsen hoidosta. Olen myös päässyt vähän yli siitä ajatuksesta, että minun pitäisi saada aikaan kamalan paljon ja mieluiten sellaista, josta jää jotain konkreettista näytettävää, niin, kenelle edes? Ehkä on melko ok lukea kirjaa, ottaa päiväunia, katsoa telkkaria myöhään ja jäädä aamukahvin jälkeen vielä tunniksi istumaan nojatuoliin, koska kissa tuli syliin nukkumaan. Nuo kuulostavatkin sellaisilta asioilta, joita lomalla tehdään.