Pelien paloja

Hej, uusi lukija, tervetuloa!

Hallelujaa, työvoimaviranomainen on saanut päätöksensä tehtyä ja nyt pitää odottaa enää Kelan rattaiden pyörähdystä, sitten tililleni pitäisi ilmestyä jonkinmoista työttömyysetuutta ensimmäisen kerran sitten huhtikuun alun. Tekisi melkein mieli ottaa pari tanssiaskelta. Ehken tohdi kuitenkaan, en ennen kuin rahat ovat tilillä. Joka tapauksessa nyt tiedän työkkärin suhtautuvan myötämielisesti kevytyrittäjyyteen (joskin tuo sana aiheuttaa edelleen inhon väristyksiä) ja uskallan ottaa tällä systeemillä töitä vastaan jatkossakin.

Olen tehnyt itsekseni punnerrushaastetta jo viimeisten parin viikon ajan. Säännöt (vähäiset) keksin itse, koska oletin, että kaltaiselleni nollakuntoiselle sopivaa haastetta ei löydy inttervepistä. Toisin sanoen en jaksanut etsiä. Niin tai näin (näin), alkutilanne oli se, että jaksoin tehdä kaksi ja puoli punnerrusta (ns. naisten), eli kriittisesti pyöristettynä kaksi. Aloin siis tehdä kahdesti päivässä kaksi kahden punnerruksen sarjaa (juu, tiedän että sarja-sana oli siinä vaiheessa mahdollisesti liioittelua), eli mahtavat kahdeksan punnerrusta päivässä. Sitten olenkin lisännyt kahden tai kolmen päivän välein sarjaan yhden punnerruksen lisää ja Ta-daa! tänään teen jo kymmenen punnerruksen sarjoja. Päivässä neljäkymmentä, se on minusta jo paljon. Hauskahkoa huomata tulleensa vähän vahvemmaksi. Lienee kyllä pakko aloittaa jonkun muunkin liikkeen tekeminen, tuskin tästä tällaisenaan mitään hyötyä on.

Olen käyttänyt huomattavan tuntimäärän lomastani palapelien kokoamiseen. Eilen tein yhden ja tänään yhden. Toissapäiväisestä jo raportoinkin. Omistan neljä palapeliä, joten lähipäivinä pääsen oletettavasti siirtymään muiden puuhien pariin. Palapeleily on varsin koukuttavaa ja ajoittain tyhjentää pään muista ajatuksista miellyttävällä tavalla. Toisinaan huomaan sen kuitenkin päinvastoin antavan tilaa ajatuksille, nimenomaan sellaisille, joiden ajattelua tulee muuten välteltyä niiden epämiellyttävyyden vuoksi. Ehkä silläkin on funktionsa, ainakin jos kokoamisurakka on riittävän pitkä, jotta siinä ehtii käsitellä ne ajatuksensa loppuun saakka. En kyllä millään viitsisi ostaa viidettä palapeliä sitä varten.

Tänään piti sataa koko päivän aamupäivästä eteenpäin. Siksi minä aloitinkin sen palapelin kokoamisen ulosmenon sijaan. No ei ole satanut vieläkään. Alkaa tosin olla sen verran harmaata, että jos nyt lähden ulos, sade alkaa saman tien ja näytän ääliöltä (joka tietysti olenkin). Ei perhana, taitaa olla parasta aloittaa nyt se viimeinen palapeli.