Siunattu tahmeus

Kuten pohdinkin, eiliset ajatukset olivat vielä keskeneräisiä. Tulivat nimittäin uniin viime yönä. Unessa vaadin mustasukkaisuudensekaisella raivolla TT:tä tilille siitä, mitä hänen ja erään naisen välillä on tapahtunut. Todellisuus on, että jotain varmaan on tapahtunut (se työkeikka Itä-Suomeen, jolta hän on juuri palannut (aiemmat siinä paikassa käymiset olivat ehdottomasti yksi syy eroomme (ei siellä silloinkaan "mitään" (rajanveto on suhteellista, mutta kenties joku ymmärtää, mitä tarkoitan) "tapahtunut", mutta ystävyys sen naisen kanssa eteni epäilyttävään suuntaan (viimeiset puolitoista vuotta paikka oli häneltä "kielletty", joten tokihan hän sinne ryntäsi heti eron jälkeen)))), mutta fakta on myös, että minulla ei ole enää mitään oikeutta häntä siitä kovistella. Sekös kismittää. Siinä unessa tunsin voimakkaampia tunteita kuin aikoihin hereillä ollessani. Käyttäydyin riitatilanteessa juuri niin ärsyttävästi kuin oikeastikin käyttäydyn. Herättyäni olin taas kiitollinen tästä lääkityksen aikaansaamasta tahmeasta tasapaksuudesta.

Samanaikaisesti kismiinnyksen kanssa olen kuitenkin kaivannut viime päivinä monia asioita suhteestamme. Ehkä kyseessä on vain yksinolon pelko, sen tajuaminen että ei ole kovin todennäköistä että enää tapaisin ketään. Viihdyn erinomaisesti yksin noin pääosin, mutta kyllä ihmisen kosketusta kumminkin kaipaa. Sen suhteen olen ns. huonossa jamassa. Vai miksi minä muuten nauttisin hammaslääkärissä käymisestä?

Hain yhtä työtä Lontoosta. Siellä näyttää olevan melkein jatkuvasti tarvetta minun alani ihmisille. Ymmärrän, että isojen firmojen kannattaa keskittää toimintojaan, mutta tuntuisi silti hieman absurdilta lähteä Lontooseen tekemään lähes minimipalkalla suomen kieleen liittyvää työtä, jonka pystyisi tekemään myös kotoa käsin. Tarjottu palkka on kyllä noin kaksinkertainen viime projektiin verrattuna, mutta se taitaa jo sisältää asuinpaikan vaihdosta aiheutuviin kustannuksiin varatun summan. Kysyin etätyömahdollisuudesta. Jäänen vaatimuksineni huomioimatta haussa.

Parveke ja lounas auringossa kutsuvat. Olenpas ylpeä tuosta luovasta, yltiöpäisestä sulkeiden käytöstäni.