Pöly

Hei, uusi lukija! Kivaa että löysit tänne, tervetuloa! Koeta kestää.

Olen järjestellyt minulle ja O:lle loman ajaksi leikkitreffejä päiväkotikavereiden kanssa. Kiitos ryhmän vanhempien sähköpostilistan, en joutunut olemaan niin rohkea, että olisin ottanut asian puheeksi jonkun kanssa henkilökohtaisesti päiväkodin eteisessä. Ainakin kahta lähellä asuvaa kamua tulemme näkemään myös lomalla, mikä on minusta kerrassaan mahtavaa. Lapsella alkaa juuri olla vähän enemmän kiinnostusta yhteisiin touhuihin muiden kanssa ja olisi sääli, jos sosiaalisuuden harjoittelu jäisi totaalitauolle kuudeksi viikoksi. Puhun tietysti nyt myös itsestäni, huomasin kyllä.

Meillä on pölyongelma. Olenkohan minä kirjoittanut tästä jo aiemmin? Ei sen väliä. Meillä on joka tapauksessa kotona niin valtavasti pölyä, että en enää tiedä, mitä tekisin sen kanssa. Imuroin vähän joka päivä, ja kerran viikossa perusteellisesti. Kerran viikossa myös erikseen pyyhin pölyt ja teippiharjaan verhot niistä kohdista, missä kissat hengailevat. Nyt olen lisäksi tunnollisesti käynyt ravistelemassa lakanat tuuletusparvekkeella sekä ennen pesua että ennen kaappiin viikkaamista (ne pölyyntyvät uudelleen kuivaustelineellä, jolle on yleensä tilaa vain olohuoneessa). Silti jokaisella tummalla tasolla näkyy jatkuvasti tasainen pölypeite ja kaikista tekstiileistä tuprahtaa ilmaan pilvi, kun niitä vähän hipaisee. Raivostuttavaa. En tiedä voinko enää syyttää tästä vain kissoja. Kuuntelen mieluusti neuvoja, jos jollakulla sellaisia on tarjota.

Minulla on menneisyydessäni muutama sellainen ihminen, joista olen silloin aikanaan ajatellut, että tuon kanssa minulla voisi olla suhde (joko vakava tai ei-niin-vakava), jos olisimme tavanneet erilaisissa olosuhteissa tai eri ajankohtana. Onkohan epänormaalia, että ne ihmiset pulpahtelevat nyt erityisen aktiivisesti mieleen? Ehkä ei. On tietysti varsin todennäköistä, etteivät he ole kuunaan ajatelleet vastaavanlaisia ajatuksia minusta. Taidan olla vähän yksinäinen.